Mallaslinnoitus

2026-09-06 D1138 Mallaslinnoitus
Kuplan Tornator viikonlopun 4-6.9.2026 4. ja viimeinen sukellus.

Aamulla herätys klo 8. Ellillä oli alun perin aamupalan nakki, mutta mä nyt otin sen. Kahvia, puuroa, ennestään oli kananmunia keitettynä paljon, leikkeleet, juusto ja leipää pöytään. Hitaasti porukkaa heräili. Kun eilen alkoi aamu sumuisena niin nyt oli kirkasta ja aurinkoista.
Kippari kertoi että iltapäivälle oli Saimaalle annettu erittäin kovan tuulen varoitus. Päädyttiin siihen että ei kannata siirtää Tornatoria tästä suojaisasta paikasta. Tehdään tässä yksi sukellus ja ajetaan iltapäiväksi satamaan. Alun perin oli kunnianhimoinen suunnitelma tehdä 2 sukellusta sunnuntaina, mutta siitä nyt luovuttiin. Mielummin haluttiin ajoissa kotiin.
Mä ja Kalle olitiin ensimmäisinä valmiina sukeltamaan. Koska me ei eilen sukellettu tässä yödyykkejä, niin tämä Mallaslinnoituksen salmi Kaijatsaaren ja Vekarsalon välissä oli meille tämän reissun ensimmäinen, ja myös viikonlopun viimeinen. Ja molemmilla pullot täynnä. Mä olin tässä sukeltanut aiemmin 3 kertaa joten tunsin paikan. Otin taas gopron mukaan, kuivapuku oli aika kuiva sisältä yön yli kuivuttuaan, samoin aluspuvun hihat. Sovittiin että mennään kompassilla salmen yli noin pohjoiseen, sitten noustaan vastarannalla pintaan tarkistamaan sijainti ja sukelletaan takaisin. Kalle suunnistaa kompassilla.
Päästiin pinnan alle 9:48 ja alla oli 6 m vettä, mutainen pohja. Mutainen rinne laski 12 m asti, sitten tuli kivikkoinen harjanne joka nousi 10 metriin. Sen jälkeen uudestaan pohja laski 14 metriin ja siellä täällä oli vajaa 10 metrin pituisia puita pohjalla. Yksi iso rapu, josta en saanut kuvaa kun pohja pölisi liikaa. 17 min jälkeen tultiin vastarannalle jossa oli isoja kiven lohkareita ja kallio vastassa. Noustiin pintaan ja oltiin aika tarkkaan Tornatorin kohdalla vastarannalla pohjoisen suuntaan. Päätettiin mennä rantakivikkoa seuraten vähän matkaa länteen ja sitten etelään kohti Tornatoria. Vajaa 10 min mentiin 7-8 metrissä, sitten rinnettä alas kohti etelää ja vettä löytyi 15 m ja kivinen harjanne 12 m syvyydellä. 40 min kohdalla rinnettä ylös joka oli nyt enemmän kivinen ja kallioinen ja nousi suht loivasti 6-4 metriin. 50 min jälkeen pintaan katsomaan missä oltiin. Oltiinkin menty turhan paljon oikealle eli länteen ja tultiin pintaan monta sataa metriä ohi Tornatorin, pienen niemen nokan yli josta ei edes nähnyt Tornatorille. Uitiin sen verran ulos että saatiin näköyhteys Tornatorille. Sitten pinta uintia takaisin.

Pelkästään gopro videoita jotka vaatii editoinnin.

Sukellusaikaa kertyi 51 min, kaasua jäi 150 bar.
Sukelluksen puolivälissä tunsin että kyynärpäät alkoi kostumaan ja lopulla tunsin kuinka ranteisiin oli valunut vettä. Puvun riisumisen jälkeen molemmat hihat melko kosteat ja ranteet aivan likomärät. Kuivapuku on pakko nyt korjata, eli vetoketju vaihtaa.
Nyt jouduin heti sukellusvanhimmaksi viimeisille sukeltajille. Kun kaikki oli tulleet pintaan niin Tornator irroitettiin ja alkoi matka kohti Kallioniemeä, jonne saavuttiin 13:50. Matkalla syötiin lounasta ja siivottiin. Mä tein lounaan edellisten aterioiden jämistä, eli perjantain bolognese kastikkeet, lauantain fetapastat ja bataattikeitto, sekä paljon leipää ja leikkeleitä. Ne riitti hyvin. Suunniteltuun sunnuntain lounaskeittoon ei ollutkaan tullut aineksia kaupasta jonkun tilausvirheen vuoksi, mutta se ei nyt haitannut lainkaan.
Tornator saatiin tyhjennettyä ja autot lastattua klo 15 mennessä ja kotimatka alkoi. Mä pääsin Kammiolle vähän ennen 18. Sain omat pullot täytettyä ja loput kamat kotiin.
Sukelluksia kertyi nyt 4 kpl 1134-1137.