Georg Thiele

2023-05-10 D912 Georg Thiele
Keskiviikkona päätettiin sukeltaa Rombaksfjordilla, joka on Narvikin pohjoispuolelta alkava pieni kapea vuono kohti Ruotsin rajaa. Rautatie Kiirunaan menee tämän vuonon eteläpuolelta ja maantie Kiirunaan pohjoispuolta. Vuonon yli menee huikean hieno riippusilta.
Rombakin vuonon perällä on saksalaisen Z2 Georg Thiele häivittäjälaivan hylky, sekä sen lähellä Lentovene Dornier Do-26A Seeadler. Vaikka nämä hylyt ovat aivan rannassa, niin sinne asti ei mene tietä. Noin 10 min venematkan päässä on pieni luonnonsataman tapainen, johon pääsee autolla Sildvikveieniä pitkin, ja jossa voi operoida pienillä veneillä. Niin me ajettiin koko porukka tähän leiripaikkaan, ja ajettiin molemmat veneet sinne. Sitten tehtiin aamupäivä keikkaa Georg Thielen hylylle ja iltapäivä lentoveneelle. Menin itse Juhan kyydissä ja Matti ajoi minun autolla veneelle ja ajoi sen satamasta leiripaikallemme.
Wikipedia: https://en.wikipedia.org/wiki/German_destroyer_Z2_Georg_Thiele. Thiele osallistui Narvikin edustalla raivokkaisiin meritaisteluihin brittien hävittäjälaivuetta vastaan 10.4.1940, mutta joutui pahoin vaurioituneena lopulta pakenemaan Romabkin vuonon perukoille, jossa 13.4.1940 alus sain niin pahoja osumia että alus ajettiin päin rantaa, jotta miehistä edes osa pelastuisi. Alus katkesi ja upposi aivan rannan tuntumaan. Keulasta osa jäi pinnalle ja peräosa on noin 45 metrissä. Alus makaa oikealla kyljellään rinteessä. Vuonossa olisi useita muitakin hylkyjä kuten Z18 ja Z11 hävittäjät, mutta ne ovat sukelluskiellossa purkamattomien ammusten vuoksi.
Itse lähdin sukeltamaan Georg Thieleä Juhan kanssa ja päästiin veteen 11:48. Meillä oli happistaget mukana dekojen varalta. Hylylle oli pudotettu heittopoiju perän kohdalle, ja naru johti peräkannen viereen 45 m syvyyteen, jossa vesi oli vielä tosi kirkasta. Noustiin pikkuhiljaa rinnettä ylös ja alkuun Perdix näyttikin vähän dekoja, jotka kuitenkin sulivat pois kuin noustiin rinnettä ylös. Peräosa hylystä oli vielä melko ehjä, mutta keulaa kohti se alkoi muuttumaan romukasaksi ja kansi oli aivan riekaleina. Kannen vieressä pohjalla oli paljon romua. Nyt olin laittanut kuivapuvun mansetin jotenkin huonosti ja rinnettä nouseminen pahensi vielä jotenkin tilannetta ja puku alkoi kastua aika pahasti sisältä. Märässä puvussa oli sen verran kylmä sukeltaa, että oli pakko lopettaa sukeltaminen 45 minuuttiin. Turvapysähdystä ja dekoja ei erityisesti tarvinnut, koska 5-6 metrissä oli vielä paljon nähtävää hylyssä ja pinnalle pääsi aivan rantakallion vierestä. Näkyvyys 20 m matalammalla oli aika huono, melkein Suomenlahden luokkaa, syvemmällä vesi oli kirkkaampaa.
Sukelluksen jälkeen yritin kuivatella märkää aluspukua kevyessä sateessa. Onneksi Juhan pakettiautossa oli tilaa ja sateensuojaa. Oman sukelluksen jälkeen kävin kuskailemassa Pioneerilla sukeltajia kohteille ja takaisin.