Juktensklobben wreck

2023-10-23 D945 Juktensklobben wreck
Kroatian matkan jälkeen en päässyt yli kuukauteen sukeltamaan Suomessa. Ilmoittauduin monille - ellen suorastaan kaikille – Kuplan ja Nousun venekeikoille, jotka olisi sopineet omiin aikatauluihin, mutta kaikki peruttiin sään vuoksi. Koko syys- ja lokakuun ajan oli todella kovat tuulet, jopa pari myrskyt eikä merelle ollut mitään asiaa, ei varsinkaan viikonloppuisin.
Nyt viimein maanantaina 23.10.2023 oli kerrankin lähes tyyni sää tiedossa, joten pääsimme lähtemään kuuden sukeltajan porukalla Nousun Vuoksella merelle töiden jälkeen. Pimeä oli kuitenkin tulossa aikaisin, joten piti valita sellainen kohde jossa voi toimia pimeällä. Lähdettiin sitten Juktensklobbenin hylylle, joka on tunnin venematkan päässä Suomenojan satamasta. Meitä oli lähdössä minä, Sami kipparina, Olli J, Mattias, Marko J ja Lauri.
Päästiin lähtemään satamasta 16:30 ja sää satamassa oli aivan pelityyni, mutta aika kylmää oli jo, noin 6 astetta. Itse olin jo lounastauolla käynyt hakemasta Kuplakammiolta oman setin, D12 pullot 32% nitroksia ja 50% 7-litran dekopullo. Kuivapuku oli kotona valmiiksi. Laitoin kameran mukaan myös.
Päästiin Juktensklobbenin luodolle noin 17:30 maissa. Kevyt tuuli oli lännestä, joten itäpuolelle laitettiin ankkuri. Poijua ei hylylle ollut. Olli ja Mattias menivät heti veteen 70 min suunnitelmalla ja aloittivat sukelluksen 17:40. Pian heidän perään Sami ja Lauri, jotka niukasti ehtivät veteen ennen kuin tuli ihan pimeää. Sami otti kameran mukaan, mutta onnistui pudottamaan siitä laajakulmalisäkkeen mereen. Sami sen kävi heti pohjalta hakemassa, veneen alla oli vain 9 metriä vettä. Nopeasti linssi löytyikin, mutta kamera jäi nyt veneeseen. Me jäätiin Markon kanssa odottamaan että Olli ja Mattias palaavat. He eivät sitten koko tuntia olleetkaan kun eivät löytäneet hylkyä. Me päästiin Markon kanssa veteen 18:15 kun oli jo täysin pimeää. Markolla repe ja itsellä D12/32% ja dekokannu ja meillä 70 min suunnitelma ja kamera tietysti mukana.
Päätettiin uida pinnalla luodon pohjoiseen kärkeen siitä alas hylylle. Näin tehtiin ja pinnan alle 18:22. Marko liidasi ja mentiin aika pian rinnettä alas 15 metriin ja etsittiin sieltä hylkyä kaakon suuntaan 10 min eikä hylkyä näkynyt. Sitten takaisinpäin 10 min eikä vieläkään. Näkyvyys oli luokkaa 5 metriä, mutta pilkkopimeää oli. Pohjalla oli paljon merenelävää kuten teistejä, kivinilkkoja, simppuja, tokkoja, särmäneuloja ja toki meduusoja. Yritin niitä kuvailla mutta oli vaikeaa koska pitkät valotusajat ja rakeiset kuvat, mutta jonkinlaisia kuvia tuli. Noustiin 40 min jälkeen pinnalle katsomaan missä nyt ollaan ja oltiinkin aivan veneen lähelle. Koska vielä oli aikaa, niin lähdettiin tekemään vielä uusi yritys löytää hylky, mutta ei me sitä löydetty. Luulen että se olisi ollut enemmän pohjoisen suunnassa ja me oltiin liikaa etelässä. 68 min sukellettiin ja palattiin veneelle, joka lähti välittömästi, kun oltiin päästy ylös. Vesi oli aika tasaisesti 9 asteista ja yhtään ei tullut kylmä kuivapuvussa kun oli Weezle alla. Melkeinpä tuntui kuumalta kun sen verran räpylöitiin. Painotus tuntui ihan sopivalta: V, tail ja painotaskut: 2+3+2+2 = 9 kg.
Paluumatka kesti tunnin kun ei käyty tankkaamassa. Oli hyvä päästä kuukauden tauon jälkeen sukeltamaan ja ihan kivaa oli vaikka ei hylkyä löydetty. Kroatian lämmön jälkeen oli taas kokemus totutella kylmään veteen.
Kuvat:
https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2023/2023-10-23+D945+Juktensklobben/