Depth
50.8 m
Dive profile
Move over the chart to inspect depth values.
Comments
1.6. 2022-07-13 D873 B-24 Liberator Tulsamerican
Edellisenä iltana oli päätetty että tälle B-24 pommikoneen hylylle päästäisiin nyt, keli näytti sopivalta siihen. Marcin ehdotti että otettaisiin 11 litran kainalokannuun trimiksiä niin voitaisiin sukeltaa hylyn syvemmällä 50 metrissä makaava keulakappale. Koneen takaosa on ylempänä 40 metrissä ja siihen voi sukeltaa ilmalla.
Tämä pommikoneen hylky löydettiin 2009 ja 2010 maaliskuussa tehtyjen laajojen tutkimusten jälkeen tunnistettiin että kysessä oli B-24 J Liberator ”Tulsamerican”, joka upposi Vis-saaren edustalle 17.12.1944. Lentokone oli lähtenyt Italian Torrettasta pommituslennolle kohti Saksaa, mutta Tsekkien yllä joutui Saksalaisten ilmahyökkäyksen kohteeksi ja varioitui pahoin ja joutui palaamaan takaisin. Vis-saarella oli varalaskupaikka, jonne kone yritti paluumatkalla ensin laskeutua, mutta vauriot koneessa estivät laskutelineiden laskemisen ja lupa käyttää laskupaikkaa evättiin. Kone joutui tekemään pakkolaskun mereen. Kone hajosi mereen iskeytyessään moneen osaan. Peräosassa olleet miehistön jäsenet pelastuivat, mutta ohjamossa olleet 3 hukkuivat keulaosan vajottua mereen.
Hylky on poijutettu ja siihen saa sukeltaa vain erikoisluvan saaneen paikallisen oppaan kanssa. Poijupaino on 39 metin syvyydessä ja sieltä on lainit keulakappaleelle, joka on pienen jyrkänteen takana noin 50 metrissä, matkan varrella on konekivääritorni. Toiseen suuntaan vie laini peräosaan, eli siivet ja 4 moottoria. Peräosa on ylösalaisin.
Päivän keikka tehtiin samalla VS-224 veneellä samasta Rukavacin satamasta kuin maanantain keikka. Nyt meitä oli 2 ryhmää: kolmen tekkiryhmä, minä Marcin ja Piotr, sekä REC-sukeltajien porukka joka oli menossa vain peräosalle.
Tekkiporukka mentiin veteen heti ensin, ja samantien nousuköyttä alas. Otetiin kainaloon alle trimiksi-staget. Näkyvyys oli uskomaton ja pinnalta asti näki alla olevan pohjan 39 metrissä aivan selvästi ja nousuköyden koko matkalta alas, ja alas mennessä tukialuksen pohja näkyi koko ajan kirkkaasti. Marcin jätti pienen dekopullon happea nousuköydelle 6 metriin. Oli todella valoisaa ja dyykkilamppua ei tarvittu mihinkään. Kolmessa minuutissa oltiin pohjalla ja Marcin alkoi liidaamaan keulaosalle vievää lainia pitkin. Lainin vieressä oli tosiaan se tornin kappale josta pikaisesti nappasin kuvat. Pohjalla ei onneksi ollut juurikaan virtausta. Joskus täällä on niin kova virtaus, että keulakappaleille ei ole turvallista mennä. Oltiin sovittu että sinne keulalle ei mennä jos virtaus olisi liian kova ja säästetään kallis trimiksi. Mutta nyt kun päästiin 6 min kohdalla jyrkänteen reunalle, niin tilanne oli hyvä, vaihdetiin selkäkaasulta trimiksille ja mentiin alas keulakappaleille. Kaikki näkyi jo jyrkänteen reunalta hyvin ja näkyvyys oli edelleenkin uskomaton. Trimiksille vaihto selvästi kirkasti pään ja eron ilmaan 40 metrissä huomasi todella hyvin. Selkäpulloissa siis ilmaa ja nyt 190 bar jäljellä. Lämpötila pohjalla 15 asetetta. Keula oli revennyt koneen rungosta irti ja siinä on vielä palanen siivestä, yksi potkureista oli pudonnut lähelle. Repeämästä ja luukuista pääsi kurkkimaan sisälle. Tosi nopeasti kierrettiin, koska 11 litran stagella ei kauaa 50 metrissä hengitellä. Sitten takaisin ylemmälle tasanteelle 40 metriin, jossa oltiin 15 min kohdalla. Nopea uinti lainia pitkin takaosalle. Siellä oli toinen ryhmä käynyt nopeasti juuri ennen meitä ja olivat palaamassa jo ylös. Peräosa käsitti koneen koko siiven, jossa oli neljä moottoria. Siipi oli ylösalaisin. Vain yksi laskuteline pyörän kera oli koneesta saatu ulos ja se oli korkein kohta hylkyä. Vain yhdessä moottorissa oli potkuri kiinni, muut potkurit olivat irronneet ja pitkin meren pohjaa. Kurkattiin nopeasti siiven alla jossa joskus on isoja kaloja, mutta nyt ei ollut. 25 min kohdalla alettiin tekemään paluuta nousuköydelle. Sinne ei tarvinnut mennä pohjaa pitkin koska köysi näkyi jo kaukaa joten noustiin 45 asteen kulmassa kohti köyttä ja siellä vaihdettiin takaisin selkäkaasulle 24 metrissä. Stagessa oli 50 bar jäljellä. Dekoja oli nyt kertynyt 20 min. Jäin tekee viimeistä dekostoppia 3 metriin ja Marcin otti köydelle jätetyn hapen ensin käyttöön. Sitten vähän ajan päästä Marcin antoi hapen minulle, että saadaan dekot nopeammin pois. 100% happi tosiaan auttoi lyhentämään dekoja huomattavasti ja muutamassa minuutissa oli dekot suoritettu, sitten vain pintaan ja veneelle. Sukellusaikaa kertyi 64 min, josta 25 min hylyllä. Selkäpulloihin jäi 160 bar, joka riittäisi loistavasti vielä seuraavalle sukellukselle. Olipa tosiaan helppoa sukeltaa tällaisessa näkyvyydessä, ja stagen sekä kameran käsittely paljain sormin oli niin paljon helpompaa kuin hanskat kädessä. Oli hyvä idea käyttää trimiksiä stagella tällä kohteella. Hylky oli aika pieni ja kaiken ehti näkemään tässäkin ajassa. Upea ja harvinainen sukelluskohde!
kuvat: https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2022/2022+Vis/2022-07-13+D872+B-24+Tulsamerican/
Linkkejä:
https://h2oglobe.com/location/ee3811da-17cf-4101-9e4c-a1c9a34b07bb/b_24_liberator_tulsamerican
https://www.nationalww2museum.org/about-us/notes-museum/nova-dives-story-tulsamerican
https://www.h-r-z.hr/en/index.php/djelatnosti/konzerviranje-restauriranje/podvodna-arheologija/119-tulsamerican-legendarni-bombarder-iz-ii-svjetskog-rata
Edellisenä iltana oli päätetty että tälle B-24 pommikoneen hylylle päästäisiin nyt, keli näytti sopivalta siihen. Marcin ehdotti että otettaisiin 11 litran kainalokannuun trimiksiä niin voitaisiin sukeltaa hylyn syvemmällä 50 metrissä makaava keulakappale. Koneen takaosa on ylempänä 40 metrissä ja siihen voi sukeltaa ilmalla.
Tämä pommikoneen hylky löydettiin 2009 ja 2010 maaliskuussa tehtyjen laajojen tutkimusten jälkeen tunnistettiin että kysessä oli B-24 J Liberator ”Tulsamerican”, joka upposi Vis-saaren edustalle 17.12.1944. Lentokone oli lähtenyt Italian Torrettasta pommituslennolle kohti Saksaa, mutta Tsekkien yllä joutui Saksalaisten ilmahyökkäyksen kohteeksi ja varioitui pahoin ja joutui palaamaan takaisin. Vis-saarella oli varalaskupaikka, jonne kone yritti paluumatkalla ensin laskeutua, mutta vauriot koneessa estivät laskutelineiden laskemisen ja lupa käyttää laskupaikkaa evättiin. Kone joutui tekemään pakkolaskun mereen. Kone hajosi mereen iskeytyessään moneen osaan. Peräosassa olleet miehistön jäsenet pelastuivat, mutta ohjamossa olleet 3 hukkuivat keulaosan vajottua mereen.
Hylky on poijutettu ja siihen saa sukeltaa vain erikoisluvan saaneen paikallisen oppaan kanssa. Poijupaino on 39 metin syvyydessä ja sieltä on lainit keulakappaleelle, joka on pienen jyrkänteen takana noin 50 metrissä, matkan varrella on konekivääritorni. Toiseen suuntaan vie laini peräosaan, eli siivet ja 4 moottoria. Peräosa on ylösalaisin.
Päivän keikka tehtiin samalla VS-224 veneellä samasta Rukavacin satamasta kuin maanantain keikka. Nyt meitä oli 2 ryhmää: kolmen tekkiryhmä, minä Marcin ja Piotr, sekä REC-sukeltajien porukka joka oli menossa vain peräosalle.
Tekkiporukka mentiin veteen heti ensin, ja samantien nousuköyttä alas. Otetiin kainaloon alle trimiksi-staget. Näkyvyys oli uskomaton ja pinnalta asti näki alla olevan pohjan 39 metrissä aivan selvästi ja nousuköyden koko matkalta alas, ja alas mennessä tukialuksen pohja näkyi koko ajan kirkkaasti. Marcin jätti pienen dekopullon happea nousuköydelle 6 metriin. Oli todella valoisaa ja dyykkilamppua ei tarvittu mihinkään. Kolmessa minuutissa oltiin pohjalla ja Marcin alkoi liidaamaan keulaosalle vievää lainia pitkin. Lainin vieressä oli tosiaan se tornin kappale josta pikaisesti nappasin kuvat. Pohjalla ei onneksi ollut juurikaan virtausta. Joskus täällä on niin kova virtaus, että keulakappaleille ei ole turvallista mennä. Oltiin sovittu että sinne keulalle ei mennä jos virtaus olisi liian kova ja säästetään kallis trimiksi. Mutta nyt kun päästiin 6 min kohdalla jyrkänteen reunalle, niin tilanne oli hyvä, vaihdetiin selkäkaasulta trimiksille ja mentiin alas keulakappaleille. Kaikki näkyi jo jyrkänteen reunalta hyvin ja näkyvyys oli edelleenkin uskomaton. Trimiksille vaihto selvästi kirkasti pään ja eron ilmaan 40 metrissä huomasi todella hyvin. Selkäpulloissa siis ilmaa ja nyt 190 bar jäljellä. Lämpötila pohjalla 15 asetetta. Keula oli revennyt koneen rungosta irti ja siinä on vielä palanen siivestä, yksi potkureista oli pudonnut lähelle. Repeämästä ja luukuista pääsi kurkkimaan sisälle. Tosi nopeasti kierrettiin, koska 11 litran stagella ei kauaa 50 metrissä hengitellä. Sitten takaisin ylemmälle tasanteelle 40 metriin, jossa oltiin 15 min kohdalla. Nopea uinti lainia pitkin takaosalle. Siellä oli toinen ryhmä käynyt nopeasti juuri ennen meitä ja olivat palaamassa jo ylös. Peräosa käsitti koneen koko siiven, jossa oli neljä moottoria. Siipi oli ylösalaisin. Vain yksi laskuteline pyörän kera oli koneesta saatu ulos ja se oli korkein kohta hylkyä. Vain yhdessä moottorissa oli potkuri kiinni, muut potkurit olivat irronneet ja pitkin meren pohjaa. Kurkattiin nopeasti siiven alla jossa joskus on isoja kaloja, mutta nyt ei ollut. 25 min kohdalla alettiin tekemään paluuta nousuköydelle. Sinne ei tarvinnut mennä pohjaa pitkin koska köysi näkyi jo kaukaa joten noustiin 45 asteen kulmassa kohti köyttä ja siellä vaihdettiin takaisin selkäkaasulle 24 metrissä. Stagessa oli 50 bar jäljellä. Dekoja oli nyt kertynyt 20 min. Jäin tekee viimeistä dekostoppia 3 metriin ja Marcin otti köydelle jätetyn hapen ensin käyttöön. Sitten vähän ajan päästä Marcin antoi hapen minulle, että saadaan dekot nopeammin pois. 100% happi tosiaan auttoi lyhentämään dekoja huomattavasti ja muutamassa minuutissa oli dekot suoritettu, sitten vain pintaan ja veneelle. Sukellusaikaa kertyi 64 min, josta 25 min hylyllä. Selkäpulloihin jäi 160 bar, joka riittäisi loistavasti vielä seuraavalle sukellukselle. Olipa tosiaan helppoa sukeltaa tällaisessa näkyvyydessä, ja stagen sekä kameran käsittely paljain sormin oli niin paljon helpompaa kuin hanskat kädessä. Oli hyvä idea käyttää trimiksiä stagella tällä kohteella. Hylky oli aika pieni ja kaiken ehti näkemään tässäkin ajassa. Upea ja harvinainen sukelluskohde!
kuvat: https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2022/2022+Vis/2022-07-13+D872+B-24+Tulsamerican/
Linkkejä:
https://h2oglobe.com/location/ee3811da-17cf-4101-9e4c-a1c9a34b07bb/b_24_liberator_tulsamerican
https://www.nationalww2museum.org/about-us/notes-museum/nova-dives-story-tulsamerican
https://www.h-r-z.hr/en/index.php/djelatnosti/konzerviranje-restauriranje/podvodna-arheologija/119-tulsamerican-legendarni-bombarder-iz-ii-svjetskog-rata
Tanks
Main tank
- Volume
- 11,0 l
- Press. Start
- 200 bar
- Press. End
- 50 bar
- O2%
- 21,0%
Tank 2
- Volume
- 4,0 l
- Press. Start
- 100 bar
- Press. End
- 80 bar
- O2%
- 99,0%