Varese

2023-09-10 D934 Varese
Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut sunnuntain toiselle sukellukselle Giuseppe Dezza, ja kun mentiin hylylle niin me luultiin olevamme siellä ja ihmeteltiin että onpa oudon näköistä. Päädyttiinkin siis Vareselle. Meille tosiaan selvisi tämä kohteen vaihto vasta sukelluksen jälkeen. Giuseppe Dezzalle me ei koskaan päästy kun siellä kuulemma on aivan paska näkyvyys. Sinne myös oli enemmän matkaa, joten sekin saattoi vaikuttaa.
Vareselle oli itsellä selässä nyt 151 bar 26% nitroksia ja dekokaasua vielä 180 bar. Koko viikon pyysin aina dekokaasupullon täytön, vaikka siihen yleensä jäi noin 150 bar. Laskutus oli kuitenkin vain täytetystä hapesta, joten se kannatti kun ei se montaa euroa maksanut.
Kahden tunnin pinta-ajan jälkeen meidän toinen sukellus alkoi 14:40. Nyt olin vähentänyt painotaskuista painoa, ja nyt oli 2+2 kg taskuissa ja 3 kg selässä. Tämä 7 kg oli kyllä edelleen törkeästi liikaa.
Varese oli rahtia kuljettanut höyrylaiva, joka oli rakennettu 1871 englannissa ja upposi samaan miinakenttään tammikuussa 1915 kuin ”Baron Gautsch” ja moni muu. Varese siirtyi 1905 Italialaisen yhtiön omistukseen ja lähti viimeisellä matkallaan Tunisiasta määränpäänä Venetsia. Hylky on uponnut pystyssä rinteeseen jossa pohja 31 m oikean laidan puolella, 40 m vasemman laidan puolella, kansi 32-35 m. Keula on miinan jäljiltä aivan romuna, keularakenteet rikki ja komentosilta romahtanut. Konehuone päältä ja auki, höyrykone helposti nähtävissä mutta mudan peitossa. Hylky on korallien, merisienien ja simpukoiden peitossa. Enin osa hylystä nähtävissä 33-35 m syvyydellä, potkuri ja peräsin 40 m.
Nousuköysi vei peräpäähän, kohtaan josta miina oli räjäyttänyt peräkappaleen irti, syvyys 30 m. Näkyvyys ei ihan niin hyvä kuin edellisellä kohteella mutta ihan hyvä kuitenkin. Hylky tuli taas näkyviin 20 metrissä aika selkeästi. Sadan vuoden jälkeen tämä hylky oli aivan erilaisen kasvuston peittämää ja paljasta metallia ei juuri näkynyt. Laivan erilaisten osien tunnistaminen oli haasteellista. Paljon oli trooliverkkoja joka paikassa, mutta ne olivat paksua narua ja helposti vältettävissä ja verkotkin monet jo paksun kasvuston peittämään. Uitiin keulalle ja takaisin, sitten peräkappaleelle katsomaan potkuri ja peräsin. Potkuri oli syvällä pohjamudassa ja aivan pohjalla 38 metrissä ei niin hyvä näkyvyys. 27 min jälkeen nousuun, kaasunvaihto 21 m, ja dekoja 6 metrissä oli itselle vain 9 min tarjolla, mutta jäin Mikon seuraksi suorittamaan dekoja vielä 10 min lisää. Sukellusaikaa tuli 51 min.
Sitten hienossa auringonpaisteessa ajettiin takaisin satamaan 2 tuntia. Veneessä oli myytävän kylmää olutta 2 Eur per puolen litran tölkki ja kaikki mitä kaapista löytyi juotiin pois. Seuraaville päiville oli mukana isompi kylmälaukullinen oluita jotka sitten kyllä riittivät. Tarjolla oli paikallista lager-olutta, joko Ozjusko tai Karlovacko.
Kun päästiin laiturille klo 17:30 maissa, oli taas kova urakka tyhjentää veneestä 12 sukeltajan kaikki kamat ja ne 24 täyttöpulloa. Sitten kävely ja oman laatikon vetäminen keskukselle. Oma kuivapuku ja aluspuku kuivumaan. Omiin pulloihin kaasutäyttöjen tilaukset. Itse otin kämpälle mukaan kameran ja ladattavat sukellusvalot. Klo 18 päästiin kävelemään takaisin kämpälle. Matkalla otetiin jäätelöä. Kämpällä latasin valot, kameran akun ja kuvat ulos kamerasta. Mukana oli oma läppäri jolla latasin kuvat kamerasta. Kämpän nettiyhteys oli kelvottoman huono ja sillä ei voinut ladata kuvia nettiin.
Illallinen klo 20 Salt & Pepper ravintolassa.
Kuvat: https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2023/2023+Istria/2023-09-10+D934+Varese/