Depth
39 m
Dive profile
Move over the chart to inspect depth values.
Comments
2023-09-12 D938 Lina
Lina hylky oli aivan ”lähellä” eli vajaa puolen tunnin matka Kvarnerin lahden yli, joten se luonnollisesti oli seuraava kohde. Tämä oli myös hieno kohde ja näkyvyys edelleen todella hyvä ainakin keulapäässä. Ihan perälle asti ei meidän tiimillä menty koska perä oli sen verran syvällä ja näki aika kaukaa että peräpäässä oli huonompi näkyvyys.
Kiinteä köysi vei keulalle ja hylyn keulapään näki jo aika lähellä pintaa aivan pohjalle asti, peräpäätä ei näkynyt niin hyvin. Kun menin alas, niin venemiehistä toinen oli jo tulossa sinkkupullo selässään ylös ja hänellä oli taskurapu mukanaan. Hän päästi ravun irti ja antoi ravun kavuta köyttä pitkin takaisin alas. Heti kun tultiin keulalle niin minä ja Mikko sukellettiin kannen läpi hylyn sisälle. Hylyn puinen kansi oli lahonnut pois, ja jäljellä oli vain metallinen ranka, joka mahdollisti sen että hylyn ruumatiloihin pääsi helposti metallipalkkien välistä ja hylyllä oli kaikkialla valoisaa. Sisäkansia oli 2 joiden läpi pystyi vapaasti sukeltamaan ja alimmaltakin kannelta näki pinnalle aivan tukialuksen pohjalle asti. Kaikki metalli oli ”merikasvillisuuden” peitossa täälläkin. Hylyssä ja sen päällä oli hauska sukeltaa ja mentiin ristiin rastiin. Itse en mennyt ruumaa pitkin syvemmälle kuin 38 m, ruumaa olisi jatkunut jonnekin 50 m syvyyteen asti. Käytiin myös katsomassa miltä hylky näytti kauempaa pohjalta käsin. Olisi ollut mahdollista päättää sukellus rantakallion pieniin luoliin, mutta Kalevi ei halunut sellaista. Joten me Mikon kanssa noustiin ylemmäksi laivan etumastoa pitkin, ja maston huipulta näki alas koko hylyn. Mastolta pääsi välivedessä nousuköydelle joka näkyi kaikkialta hylyltä. Vaihdettiin 50% kaasulle vasta nousuköydellä 18 metrissä ja oltiin sukellettu silloin 33 min. Dekoja tuli tästä 6 m ja 5 min, 3 m 12 min. Tein Mikon seuraksi vielä ylimääräisiä dekoja ja kun Kalevin pienestä 40 cuft dekotankista alkoi kaasu loppua niin annoin Kaleville omasta dekotankista jossa oli jäljellä vielä 150 bar. Kalvein käytön jälkeenkin jäi 130 bar 50%:sta eli 80 cuft:in dekokannusta riitti itselle ruhtinaallisesti dekokaasua. Sukellusajaksi tuli 55 min.
Kaikilla meni sukellukset hyvin ja sitten lähdettiin ajamaan aurinkoisessa kelissä takaisin Meduliniin klo 16 maissa. Laituriin päästiin klo 19 ja aurinko oli jo laskemassa. Takaisin kämpälle päästiin kun oli jo pimeää. Ostin kaupasta kanafilettä, tuoretta raviolia ja pastakastiketta. Tein itselle ja Mikolle niistä kämpällä illallisen. Teemu ja Matti menivät ulos ravintolaan syömään. Tämä jäikin sitten ainoaksi illalliseksi jonka kämpällä kokkasin. Kaikkina muina iltoina syötiin ravintolassa.
Esitieto hylystä: ” Höyrylaiva Lina upposi tammikuussa 1914 navigointivirheen vuoksi sumussa ja oli rakennettu 1879. 1800-luvun lopulla suurin osa maailman höyrylaivoista rakennettiin Skotlannissa. Tämä alus rakennettiin 1879 Andrew Leslien telakalla 70 metriä pitkäksi ja siinä oli kolmivaiheinen höyrykone. Aluksessa oli metallirunko mutta puiset kannet. Komentosilta ja hytit olivat laivan keskiosassa. Keulassa ja perässä oli lastiruumat ja nosturimastot. Aluksen ensimmäinen nimi oli Nuevo Estremandura ja se kuljetti rahtia ympäri mailman 1903 asti, kun se siirtyi ranskalaisen yhtiön omistukseen ja sai uuden nimen Ville de Nemours. Alus kuljetti rahtinaan lampaita Tunisian ja Ranskan välisellä reitillä vuoteen 1907 kun se myytiin Italialaiselle yhtiölle joka antoi aluksen viimeseksi jääneen nimen Lina. Viimeisellä matkallaan tammikuussa 1914 Lina ajoi sumussa karille Cresin saaren luoteiskärjessä ja upposi lähelle rantaa pystyssä hiekkaiselle pohjalle jyrkkään rinteeseen. Pian uppoamisen jälkeen alkoi ensimmäinen maailmansota ja hylky unohdettiin vuosikymmeniksi. Kalastajat tunsivat kyllä verkkoja rikkovan hylyn sijainnin, mutta vasta 1970 luvun lopulla sukeltajat selvittivät aluksen historian ja se on alueen vanhimpia tunnettuja hylkysukelluskohteita. Alus on 70 m pitkä ja keulan kohdalla pohja on 20 m ja peräpäässä 55 m eli kansi laskee noin 30 asteen kulmassa. Alus kannattaa sukeltaa kannen päällä keulasta peräpäähän ja takaisin. Koska puinen kansi on poissa, on mahdollista nähdä tai jopa sukeltaa aluksen sisäosiin. Sukelluksen voi päättää rantajyrkänteellä oleviin pieniin luoliin 2-3 metrin syvyydellä. Peräpäässä on usein huono näkyvyys ja potkuri on hautautunut syvälle hiekkaan 50 metrissä. Kattava sukellus on mahdollista tehdä käymättä 40 m syvemmällä”
Kuvat: https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2023/2023+Istria/2023-09-12+D938+Lina/
Video: https://youtu.be/3FXWOOLB25M
Lina hylky oli aivan ”lähellä” eli vajaa puolen tunnin matka Kvarnerin lahden yli, joten se luonnollisesti oli seuraava kohde. Tämä oli myös hieno kohde ja näkyvyys edelleen todella hyvä ainakin keulapäässä. Ihan perälle asti ei meidän tiimillä menty koska perä oli sen verran syvällä ja näki aika kaukaa että peräpäässä oli huonompi näkyvyys.
Kiinteä köysi vei keulalle ja hylyn keulapään näki jo aika lähellä pintaa aivan pohjalle asti, peräpäätä ei näkynyt niin hyvin. Kun menin alas, niin venemiehistä toinen oli jo tulossa sinkkupullo selässään ylös ja hänellä oli taskurapu mukanaan. Hän päästi ravun irti ja antoi ravun kavuta köyttä pitkin takaisin alas. Heti kun tultiin keulalle niin minä ja Mikko sukellettiin kannen läpi hylyn sisälle. Hylyn puinen kansi oli lahonnut pois, ja jäljellä oli vain metallinen ranka, joka mahdollisti sen että hylyn ruumatiloihin pääsi helposti metallipalkkien välistä ja hylyllä oli kaikkialla valoisaa. Sisäkansia oli 2 joiden läpi pystyi vapaasti sukeltamaan ja alimmaltakin kannelta näki pinnalle aivan tukialuksen pohjalle asti. Kaikki metalli oli ”merikasvillisuuden” peitossa täälläkin. Hylyssä ja sen päällä oli hauska sukeltaa ja mentiin ristiin rastiin. Itse en mennyt ruumaa pitkin syvemmälle kuin 38 m, ruumaa olisi jatkunut jonnekin 50 m syvyyteen asti. Käytiin myös katsomassa miltä hylky näytti kauempaa pohjalta käsin. Olisi ollut mahdollista päättää sukellus rantakallion pieniin luoliin, mutta Kalevi ei halunut sellaista. Joten me Mikon kanssa noustiin ylemmäksi laivan etumastoa pitkin, ja maston huipulta näki alas koko hylyn. Mastolta pääsi välivedessä nousuköydelle joka näkyi kaikkialta hylyltä. Vaihdettiin 50% kaasulle vasta nousuköydellä 18 metrissä ja oltiin sukellettu silloin 33 min. Dekoja tuli tästä 6 m ja 5 min, 3 m 12 min. Tein Mikon seuraksi vielä ylimääräisiä dekoja ja kun Kalevin pienestä 40 cuft dekotankista alkoi kaasu loppua niin annoin Kaleville omasta dekotankista jossa oli jäljellä vielä 150 bar. Kalvein käytön jälkeenkin jäi 130 bar 50%:sta eli 80 cuft:in dekokannusta riitti itselle ruhtinaallisesti dekokaasua. Sukellusajaksi tuli 55 min.
Kaikilla meni sukellukset hyvin ja sitten lähdettiin ajamaan aurinkoisessa kelissä takaisin Meduliniin klo 16 maissa. Laituriin päästiin klo 19 ja aurinko oli jo laskemassa. Takaisin kämpälle päästiin kun oli jo pimeää. Ostin kaupasta kanafilettä, tuoretta raviolia ja pastakastiketta. Tein itselle ja Mikolle niistä kämpällä illallisen. Teemu ja Matti menivät ulos ravintolaan syömään. Tämä jäikin sitten ainoaksi illalliseksi jonka kämpällä kokkasin. Kaikkina muina iltoina syötiin ravintolassa.
Esitieto hylystä: ” Höyrylaiva Lina upposi tammikuussa 1914 navigointivirheen vuoksi sumussa ja oli rakennettu 1879. 1800-luvun lopulla suurin osa maailman höyrylaivoista rakennettiin Skotlannissa. Tämä alus rakennettiin 1879 Andrew Leslien telakalla 70 metriä pitkäksi ja siinä oli kolmivaiheinen höyrykone. Aluksessa oli metallirunko mutta puiset kannet. Komentosilta ja hytit olivat laivan keskiosassa. Keulassa ja perässä oli lastiruumat ja nosturimastot. Aluksen ensimmäinen nimi oli Nuevo Estremandura ja se kuljetti rahtia ympäri mailman 1903 asti, kun se siirtyi ranskalaisen yhtiön omistukseen ja sai uuden nimen Ville de Nemours. Alus kuljetti rahtinaan lampaita Tunisian ja Ranskan välisellä reitillä vuoteen 1907 kun se myytiin Italialaiselle yhtiölle joka antoi aluksen viimeseksi jääneen nimen Lina. Viimeisellä matkallaan tammikuussa 1914 Lina ajoi sumussa karille Cresin saaren luoteiskärjessä ja upposi lähelle rantaa pystyssä hiekkaiselle pohjalle jyrkkään rinteeseen. Pian uppoamisen jälkeen alkoi ensimmäinen maailmansota ja hylky unohdettiin vuosikymmeniksi. Kalastajat tunsivat kyllä verkkoja rikkovan hylyn sijainnin, mutta vasta 1970 luvun lopulla sukeltajat selvittivät aluksen historian ja se on alueen vanhimpia tunnettuja hylkysukelluskohteita. Alus on 70 m pitkä ja keulan kohdalla pohja on 20 m ja peräpäässä 55 m eli kansi laskee noin 30 asteen kulmassa. Alus kannattaa sukeltaa kannen päällä keulasta peräpäähän ja takaisin. Koska puinen kansi on poissa, on mahdollista nähdä tai jopa sukeltaa aluksen sisäosiin. Sukelluksen voi päättää rantajyrkänteellä oleviin pieniin luoliin 2-3 metrin syvyydellä. Peräpäässä on usein huono näkyvyys ja potkuri on hautautunut syvälle hiekkaan 50 metrissä. Kattava sukellus on mahdollista tehdä käymättä 40 m syvemmällä”
Kuvat: https://leiman.kuvat.fi/kuvat/Sukellus-SCUBA/2023/2023+Istria/2023-09-12+D938+Lina/
Video: https://youtu.be/3FXWOOLB25M
Tanks
Main tank
- Volume
- 11,0 l
- Press. Start
- 170 bar
- Press. End
- 150 bar
- O2%
- 49,0%